maanantai 26. lokakuuta 2015

Sananen vapaudesta ja mediasta

Tätä kirjoitusta jouduin miettimään todella pitkään, sillä asian setviminen on parhaimmillaankin melko takkuista. Eikä suinkaan vähiten siksi että siinä missä hallitus suhmuroi päättämättömyydessään niin media koettaa pimittää kaiken oman agendansa ulkopuolella olevan tiedottamisen. Vähän sitä välillä laajennellaankin tarvittaessa, mutta punavihreä toimittajakunta näyttää laittavan omansa aina uudestaan ojennukseen. Sinällään, hiukan kun viitsii nähdä vaivaa niin nyt internetin aikakaudella joku aina kertoo totuuden, tai useampaa lähdettä yhdistelemällä totuus selvenee.

Kirjoittaminen ylipäätään sananvapaudesta on haastavaa, kun kaikki määritelmät näyttävät muuttuvan koko ajan sen mukaan kuka niitä määrittelee. Onko kaikki sanat vapaita, vai ei? Kuka oikein määrittelee mikä sanottava on ok, ja mikä ei? Miksi ne joiden luulisi ensimmäisenä olevan puolustamassa sananvapautta ovatkin tekemässä parhaansa sen rajoittamiseksi?

Suomen lakikokoelmassa on määritetty aika pitkälle sitä mitä saa sanoa ja mitä ei. Mutta vähän väliä pulpahtelee kaikennäköisiä tulkintoja siitä mikä on sallittua ja mitä ei, ja se mitä halutaan sanoa on usein sitä että "turvat tukkoon" mikä tuskin on ollut sananvapauden ajatus. Ei ainakaan pitäisi olla.

Mutta kun katsotaan miten esimerkiksi media Suomessa käsittelee sananvapautta, niin ei voi kuin ihmetellä: Onko ajatus sananvapaudesta kadonnut jonnekin kokonaan? Medialla näyttää olevan kokonaan toinen käsitys siitä mitä saa sanoa, kuin mitä lain säätäjillä on ollut lakeja muotoillessaan. Ja mikä pahinta, media ei halua edes tuoda poikkeavia mielipiteitä esille, ja usein sellaiset sensuroidaan myös kommenteissa.

Median taannoinen kommentoinnin esto keskustelupalstoillaan kuvasti oikein mainiosti asiaa. On asioita joista saa puhua, ja sitten on asioita joista ei saa puhua, ja ne pitää vaimentaa etteivät ihmiset vain alkaisi ajattelemaan omilla aivoillaan vaan lukevat pelkästään median puppugeneraattorien tuottamaa yhdentekevää tuubaa. Paitsi silloin kun pitää saada mielipiteitä muokattua, jossa kohtaa media alkaa käymään mielipuolisella energialla suoltamaan sitä propagandaa joka sopii median omiin ajatuksiin. Siinä ei silloin enää paljoa sananvapaus paina.

Omituista on se että joku viiden prosentin osuus kansakunnasta (se erittäin meluisa Enemmistö ry) haluaa määritellä uudelleen sananvapauden Suomessa. Ja vaikka prosenttilukema olisi suurempikin, niin sillä ei ole väliä. Sananvapaus pitäisi koskea kaikkia, myös niitä kriittisempiä äänenpainoja, jotka esitetään ilman ad hominemia ja ilman rikokseen usuttamista. Mutta ei, se ei kelpaa kaikille.

Suomessakin on monta vuotta menty ihan päin helvettiä, niin maahanmuuttopolitiikassa kuin muussakin, mutta sitä ei saisi sanoa. Eikä arvostella. Eikä ainakaan esittää mitään ehdotuksia kuinka asioita pitäisi käsitellä tai johdattaa. Nyt, sitten kun alkaa paska osumaan potkuriin, niin peittely muuttuu entistä räikeämmäksi.

Poliisia kielletään kommentoimasta tai raportoimasta maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista, jotta kuva siististä ja siloisesta pakolaisväestä säilyisi. Pakolaisista, joista merkittävä osa ei ole muuta kuin etsimässä elättäjää itselleen ja perheilleen, samaan aikaan kun kantaväestö kärsii ennennäkemättömästä työttömyydestä ja sosiaaliturvan leikkauksista, ja kun kantaväestöltä kiristetään koko ajan enemmän etuuksia pois ja veroja lisää jotta tämä älyvapaa elämysmatkailu kustannetaan jotenkin.

Jo pelkästään se että poliisille halutaan lätkäistä kommenttikielto kertoo miten viturallaan koko sananvapauden tila on Suomessa. Tosin, eipä tuo hyvissä kantimissa ole Ruotsissakaan, ja kenties vielä vähemmän Venäjällä. Mutta Suomi, jonka media yrittää väittää että Suomi on vapaa maa, mitä nyt vähän rajoitellaan mitä saa sanoa ja kerrotaan miten pitäisi ajatella. Välillä vähän valehdellaankin, ja lievimmillään vain jätetään kertomatta.

Tällaisen sananvapauden rajoittaminen sillä perusteella että se joidenkin tahojen mielestä sisältää vääriä mielipiteitä on naurettavaa. Minä ymmärrän että henkilökohtainen loukkaaminen on väärin, jopa laitonta, mutta se että on jostain jotain mieltä, niin sellaisen rajoittaminen on selkeää sananvapauden rajoittamista. Vaikka ei kai sitä media halua myöntääkään.

Miksi siis joidenkin tahojen annetaan määritellä mikä on vapaata sanaa ja mikä ei? Missä on median edustajien vastuu asiassa? Kyllä sitä kiljutaan kurkku suorana kun terroristi iskee toimittajia kohtaan ja vingutaan sananvapauden puolesta, ja kuitenkin heti seuraavaksi ollaan taas rajoittamassa ihmisten oikeutta tuoda julki mielipiteensä.

Media Suomessa esittää niin kaksinaamaista touhua, ettei voi kuin nauraa kun totuutta koetetaan pimittää, ymmärtämättä että jos he eivät sitä julkaise niin kyllä joku muu julkaisee. Joskus joku asia jää pimentoon, sille ei voi mitään, mutta olisi median oman itsensä uskottavuuden ja moraalin kannalta parempi että kerrotaan faktat, ilman piilottelua, ilman värittämistä, ilman opastusta "oikeaan ajatteluun".

On hiukan harmillista että joutuu lukemaan esmes MV-lehden tasoisia juttuja, mutta täytyy todeta, että niissä on useammin kuitenkin totuutta mukana kuin mitä näissä ns. laatujulkaisuissa.

Mutta... laatua se on tietysti makulatuurikin. Pöh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti