Suvaitsevaisuus - uusi uskonto?

On tässä useamman vuoden ihmetellyt tuota "suvaitsevaisuutta" joka on saavuttanut suorastaan uskonnollisen aseman kannattajissaan. Uskontoon sitä voi hyvin verrata siinä että kannattajien usko "suvaitsevaisuuteen" on lähes horjumaton, ja tällä katsantokannalla ignoroidaan kaikki kritiikki jota tähän kohdistetaan, täysin riippumatta siitä onko se perusteltua tai ei.

Käytännössähän ns. suvaitsevainen henkilö vaihtaa nolla-moodiin, kun vastaan tulee väite tai perustelu jota ei suvaitsevaisen dogman nimissä pysty kumoamaan. Tämä nolla-moodi on sitä että henkilö pistää korvat tukkoon, silmät kiinni ja alkaa toistamaan mantraa jolla voi rauhoittaa ajattelunsa kaikesta epäilystä suvaitsevaisuuden toimivuutta kohtaan.
Tällaiset tosi-suvaitsevaiset ovat henkilöitä joiden uskon ylittää vain heidän fanaattisuutensa. Mikään tosiasia ei saa heitä vakuuttumaan, mikään kritiikki ei ole uskottavaa, mikään rikos ei ole rikos. Niin paljon ei voi todisteita eteen kantaa että saisit suvaitsevan ihmisen miettimään tuota uskoaan.

Jossain mielessä termi "suvaitsevainen" on melko ontuva, sillä pitkän linjan esimerkit ovat näyttäneet toteen, että ns. suvaitsevainen henkilö ei suvaitse oikeasti ketään eikä mitään muuta kuin kaltaisiaan, samalla tavalla ajattelevia. Tällaiset henkilöt luovat salaseuran, joka suureen ääneen julistaa omaa edistyksellistä ajatteluaan, suvaitsevaisuuttaan ja keskittyy taputtelemaan toinen toisiaan olkapäälle että "kyllä me ollaan niin hyviksiä ja suvaitsevaisia ja avarakatseisia". Usein suvaitsevaiset myös tukevat toistensa tunnistamista pukeutumisellaan (kuten hipsterit), mutta se ei ole välttämätön sillä jaettu usko on se joka merkitsee.

Kun oletettavasti on kysymyksessä uskonto tai uskonnon kaltainen tila, niin tietysti sillä tulee olla kohde jota palvoa. Koska kyseessä on suvaitsevaisia yhteenliittävä usko, niin silloin tietysti kohteenkin tulee olla se joka korotetaan jalustalle, sitä ihaillaan ja kannatetaan varauksettomasti, ja sen ulkomuodosta ja luonteesta ollaan mustasukkaisen varmoja.

Mutta tässä kohtaa alkaa hienoiset ristiriidat uskonnon kanssa. Sillä kun suvaitsevaiset julistavat kannattavansa rajoituksetonta maahanmuuttoa, kaikkea kaikille jne. niin he itse asiassa tarkoittavat että vain tarkkaan valitut kohteet saavat tuon kohtelun. Muilla ei ole väliä, sillä he eivät sovi suvaitsevaisen maailmankatsomukseen, joka on hyvin ahdas ja kriittinen siihen mitä tulee kannattaa ja mitä ei.

Mikä sitten on suvaitsevaisen kansanosan palvonnan kohde ja ihastelun aihe? Sellainen ei ole maahan muuttanut eurooppalainen, amerikkalainen tai kaukoidästä kotoisin oleva henkilö, joka tulee maahan tekemään töitä ja joka ei tarvitse erillistä hyysäyskoneistoa sille että sopeutuu suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin.
Näin siis selviää että se on joistakin tietyistä maista saapunut, hyvin usein oikealla naamanvärillä varustettu henkilö, jolla on vaikeuksia ymmärtää suomalaista kulttuuria, lainsäädäntöä ja työtkään eivät juuri maita. Ja jos joku työllistyykin, niin hän tekee sellaista työtä jota ilman tuota maahantullutta vierasperäistä kulttuuria ei olisi koskaan edes tarvittu. Veronmaksajien rahalla, tietenkin.

Liekö sitten tämä tarve hyysätä näitä maahantulijoita, joka laukaisee suvaitsevaisessa tuon vimman ja uskon? Tarve osoittaa olevansa avaramielinen, tiedostava ja humaani henkilö joka haluaa tehdä näille maahantulijoille kaikkensa että he voisivat harjoittaa vastaanottavan maan tapojen, lakien ja käytäntöjen halveksuntaa. Ja, totta kai, veronmaksajien piikkiin, se piikki on aina auki.

Millainen on sitten suvaitsevan henkilön profiili? Hän on usein korkeakoulutettu (joutavaan virkaan jota ei olisi tarvittu mihinkään ja josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, paitsi henkilölle itselleen) ja ansaitsee kohtalaisen hyvin, siksi köyhän ahdistus ei heitä haittaa. Suuri osa heistä joko suoraan tai välillisesti saa palkkansa tai muut tulot julkiselta sektorilta, joko suorana palkkauksena tai tulonsiirtoina. Siksi ei olekaan aivan täyttä varmuutta siitä että pönkittävätkö tällaiset henkilöt omaa ansaintaansa suvaitsevaisuudella, antaahan se heille töitä, vai onko kyseessä muuten vain ymmärtävä kanta "riistettyä kansanosaa" kohtaan, johon ei kuitenkaan kuulu kantasuomalaiset köyhät, vanhukset eikä vammaiset.

Eikä heitä haittaa laisinkaan se että tarkkaan ottaen melko suuri osa tuosta "riistetystä kansanosasta" ei edes ole osa kansaa, vaan pelkästään tuen/turvapaikan hakijoita ilman sen paremmin kansalaisuutta kuin integroitumistakaan, ja mahdollisesti saatuaan pakolaisstatuksen he siirtyvät suoraan veronmaksajien elätettäväksi määräämättömäksi ajaksi eteenpäin ilman aikomustakaan integroitumista.

Poliittiselta katsantokannaltaan suvaitsevainen on lähes poikkeuksetta joko vihreä tai vasemmistoliittolainen, hyvin usein myös demari, mutta demarien kohdalla on kyllä havaittavissa myös ns. näennäissuvaitsevaisuutta koska se tukee heidän omia pyrkimyksiään, mutta liian läheinen tekeminen suvaitsevasti aiheuttaa heissä kuitenkin allergisen reaktion, kuten esim. Turun Runosmäessä on nähty.

Yleisesti ottaen suvaitsevaisista ei ole oikeastaan mitään hyötyä Suomelle, sillä he eivät pääsääntöisesti osaa mitään hyödyllistä ja rakentavaa, eikä heitä oikein työmaallekaan voi päästää, loukkaavat vielä raasut itsensä. Monet heistä toimivatkin jonkin joutavan tutkijoina tai päivystävänä dosenttina. Eittämättä kyllä tulee mieleen että kuinkahan paljon heille sattuu työtapaturmia, kuten viiltää itseään sormeen paperilla tai menee sormi näppäimistön nappuloiden väliin jumiin kun suvaitsevaisuuden kiihkolla sitä hakataan.

Mutta koska he omasta mielestään ovat moraalisesti parempia ihmisiä ja tuottavat ympäristöönsä gigawattikaupalla ylempää moraalisäteilyä jotta voivat tuntea itsensä ns. hyväksi ihmiseksi, niin heidän mielestään se antaa suvaitsevaisille oikeuden vaatia ja syyllistää muita kanssaihmisiään, ja repäistä ihokkaansa (noin kuvaannollisesti) jotta saavat huomiota osakseen ja näin voivat todistaa että ovat moraalisesti ylempiä ja tiedostavampia.